Nykyhetki.. 
 
Alkuun haluan kertoa nykyhetkestä, jotta kenenkään ei tarvitse olla huolissaan
miten minä, taikka ennenkaikkea poikani voi. Tällä hetkellä elän onnellista perhe-elämää ja kaikki on hyvin. Elämme normaalia lapsiperheen arkea, jossa työn ja perhe-elämän aikataulut yhdistetään onnistuneesti. Arki on ihanaa ja rakastan kuvata jokaista pientäkin iloista hetkeä, koska koskaan ei ole liikaa onnellisia muistoja..  Rakastan perhettäni maailman ääriin asti.
 
Tarina sisältää monen vuoden tapahtumia ja haluan painottaa että poikani voi erittäin hyvin nykyään ja olen hänen onnellinen yksinhuoltaja. 
 
Kymmenenvuoden aikana tapahtuneet asiat ovat onneksi kohdistuneet minuun, eikä poikaani. Tarina on pitkä ja se ei varmasti koskaan ole täysin valmis.. Mutta tämä on historiani ja tämän kirjoittamisen avulla käyn asioita myös itse läpi. Tarinani on täysin itsekirjoitettu ja täysin vain oma näkemykseni asioista. En syytä tällä ketään. Kiitos jos jaksat lukea ja kiitos jos voin olla jollekkin avuksi tällä kirjoittamisellani. Se on tämän blogin yksi tärkeimmistä tavoitteista. Saada edes yksi pienikin ihminen huomamaan oman arvokkuuden, jos siitä on edes pienintäkään kysymysmerkkiä. 
 
Minulle ei missään nimessä ole käynyt mitään peruuttamatonta, asioita vain joita ei kuitenkaan olisi kuulunut mielestäni perhe-elämään ja rakkauteen. Olen tietoinen että moni on kärsinyt vielä pahemmin ja monen elämä on jäänyt kesken, liian väkivaltaisen suhteen vuoksi.. Toivon että tästä blogistani ja minun selviytymistarinasta voisi edes yhdelle perheväkivallasta kärsivälle olla apua. Jokainen meistä on Arvokas. 
 
Tuntematon kirjoittaja...